….Kaupankäyntiä Jokikadulla, Välikadulla, Kirkkokadulla ja muilla kaduilla..Handel på Ågatan, Mellangatan och Kyrkogatan….
….Vanhassa Porvoossa oli jo 1800-luvun lopulla valtava määrä erilaisia kauppoja ja palvelualan liikkeitä. Tärkeimpiä kauppakatuja olivat Porvoonjokea myötäilevä Jokikatu ja kirkolle johtava Kirkkokatu. Jokikatua pidetään Suomen vanhimpana kauppakatuna ja sen varrella olivat 1800-luvulla kaikkein hienoimmat porvariston talot. Vanhan Porvoon poikittaiset pääkadut, Jokikatu, Välikatu ja Vuorikatu, muodostavat yhden kaupungin keskiaikaisista tunnusmerkeistä. Muita ovat keskiaikainen kirkko ja joidenkin rakennusten säilyneet kellarirakenteet. Keskiajalla ei vielä puhuttu ns. asemakaavasta, vaan kaupungin tiestö ja rakennukset olivat asettuneet niille sijoilleen ilman erityistä kaavoitusta.
Elinkeinovapaus 1879 rohkaisi monia kaupunkilaisia yrittäjäksi. Joihinkin kotitaloihin puhkaistiin erillinen ulko-ovi asiakaspalvelutilaan ja ikkunoita laajennettiin näyteikkunoiksi.
..
Redan på slutet av 1800-talet fanns det massor av olika butiker och affärer i gamla Borgå. De viktigaste handelsgatorna var Ågatan, som gick längs med ån, och Kyrkogatan, som ledde till kyrkan. Ågatan anses vara den äldsta gatan i Finland där det idkats handel. Vid Ågatan stoltserade 1800-talets finaste hus, ägda av borgarskapet. Gamla Borgås huvudgator, Ågatan, Mellangatan, Berggatan och Kyrkogatan, går alla i samma riktning, vilket är kännetecknande för en medeltida stad. Andra kännetecken i Borgå är kyrkan och källare som finns kvar i vissa byggnader sedan medeltiden. På medeltiden talade man inte om stadsplaner; vägarna och bebyggelsen hade bestått utan särskild planering.
Näringsfriheten, som infördes 1879, uppmuntrade många stadsbor till att bli företagare. I en del bostadshus gjorde man en ny dörröppning och rum för affärsverksamhet och fönster utvidgades till skyltfönster.
….
….Jo keskiajalla jokea pitkin tuotiin tavaraa myyntiin Porvooseen ja ranta-aitat toimivat viennin ja tuonnin varastoina. Tämä ns. alakaupungin alue oli porvareiden ja kauppiaiden aluetta ja rantaan keskittyi myös paljon vettä tarvitsevaa tuotantoa kuten nahanparkintaa.
Rakennusten sijoittelu oli logistisesti nerokas. Pitkulaiset tontit ja kapeat pihapiirit liittivät rannan ja ranta-aitat Jokikadun varren kauppiaistaloihin. Kauppiastalojen alakerrat toimivat kauppatiloina ja yläkerrat asuntoina. Jokeen laskeutuvilla tonteilla saattoi sijaita lisää asuinrakennuksia, aittoja, sauna, paakari- eli leivintupa, navetta, käymälä tai tunkio. Jokikadun pihapiireistä osa on julkisia ja niissä voi tänä päiväkin tunnistaa näitä piharakennuksia.
..
Redan under medeltiden fraktades varor till försäljning längs med ån och strandbodarna fungerade som förvaringsplats för exporten och importen. Detta var borgarnas och handelsmännens domän och vid stränderna fanns även sådan verksamhet och produktion som krävde vatten, t ex garving. Platsen för byggnaderna var genial logistiskt sett. De långsmala tomterna och deras trånga gårdar förenade stranden och strandbodarna med handlarnas hus på Ågatan. I nedre våningen hade man sin affär och på övre våningen bodde man. Det kunde också finnas andra byggnader på tomterna som ledde mot ån; bodar, bastu, bagarstuga, ladugård, uthus. En del av gårdarna på Ågatana är offentliga och man kan ännu i denna dag se flera av ovannämnda byggnader.
….
Välikatu
Kirkkokadun vilinää
LÄHTEITÄ
- Porvoon kaupunki, (mm. Launos, Aarno) 1972, Vanhan Porvoon rakentamista ohjaava kokonaissuunnitelma.
- Porvoo 1900, Natalia Linsén ja John Granlund, Merja Herranen - Olavi Hankimo, Siltala 2014.
- Porvoon kaupungin historia 3:2 1879-1918 (Anneli Mäkelä-Alitalo), Porvoon kaupunki, WS Bookwell Oy 2004.