….Natalian rakkausavioliitto Garbiel Linsénin kanssa ja vapaaehtoistyö..Natalias kärleksäktenskap med kompositör Gabriel Linsén och frivilligarbetet….
….Natalian lapsuuden perhe Borenius vietti aktiivisesti yhteistä aikaa kahden muun perheen kanssa, joissa niissäkin oli paljon teini-ikäisiä lapsia. Kauppaneuvos Sneckenströmin perheessä sanotaan olleen ”rivin tyttäriä” ja piispa Schaumannin perheessä puolestaan kymmenen nuorta, joista kahdeksan poikia. Natalian lapsuudenkodin avoimesta ja sosiaalisesta ilmapiiristä kertoo se, että näiden kolmen perheen sanotiin muodostavan yhdessä “oman suurperheensä”.
Vuonna 1865 piispa Schaumannin sukulaispoika, aloitteleva kuoronjohtaja ja säveltäjä, Gabriel Linsén muutti Porvooseen. Hän asettui asumaan Kirkkokadulle kaksikerroksiseen taloon, “toiselle puolelle katua”. Tämä viittaa talon sijaintiin Natalian Vuorikadun kodista toiselle puolen Kirkkokatua. Tuohon aikaan Vuorikadulla sijainneen Boreniuksen talon ja Kirkkokadun välillä oli tiettävästi jonkinlainen kävely-yhteys. Gabriel Linsén vieraili Boreniuksilla, ei toki yksin, vaan piispa Schaumannin perheen mukana. Natalia ja Gabriel tapasivat toisiaan näissä perheiden yhteisissä tapaamisissa, mutta Natalian kerrotaan myös laulaneen Gabrielin johtamassa kuorossa ennen heidän virallista seurusteluaan.
Tanssiaisissa he olivat herättäneet huomiota tanssimalla jopa kolme franseesia peräkkäin! Näiden kahden nuoren välillä oli ollut luontevia kohtaamisia, olihan Porvoo kohtalaisen pieni kaupunki. Heidän mielenkiinnon kohteensa ja harrastuksensa, kuten musiikki, tuntuivat myös saattavan heitä yhteen. Gabriel oli erittäin ujo, mutta umpirakastunut Nataliaan. Hänen oli tehtävä jotain, otettava ratkaiseva askel, osoittaakseen tunteitaan Nataliaa kohtaan.
Gabriel Linsén osoittaa ihastumistaan sävellyksin
Boreniuksen puutarha oli upea omenapuineen, sireeneineen, kukkineen ja marjapensaineen. Eräänä kauniina kesäpäivänä (vuosi 1868 tai -69) Natalia istui tapansa mukaan ompeluksensa kanssa puutarhan vilpolassa, kun Gabrielin käsi ojentui puutarhapensaan läpi. Gabriel antoi Natalialle lapun, jossa luki hänen uuden sävellyksensä ”Vill du komma med mig?” sanat. Sävellys on suomennettu nimellä ”Tullos kanssain”. Jo tätä ennen Gabriel oli omistanut Natalialle kaksi sävellystä “Vallgossen” ja “Stilla mitt hjärtä”. Gabriel oli löytänyt itselleen sopivan keinon ilmasta rakkauttaan Nataliaa kohtaan, omin sävellyksien kautta.
..
År 1865 flyttade kompositören och blivande körledaren Gabriel Linsén till Borgå. Linsén var släkting till biskop Schauman, som var familjebekant med den Boreniuska familjen. Han bosatte sig på Kyrkogatan nära Natalias hem på Berggatan. Gabriel, kallad Gabbe, besökte ofta den Boreniuska familjen, dock inte ensam, utan i sällskap av den Schaumanska familjen. Musiken och andra gemensamma intressen och hobbyer verkade sammanföra dessa unga tu. Det berättas att Natalia också sjöng i kören som Gabriel ledde innan de två började sällskapa. Natalia och Gabriel hade väckt uppmärksamhet på en bal med att dansa till och med tre fransäser efter varandra! Gabriel var upp över öronen förälskad i Natalia, men också väldigt blyg. Han måste ta ett avgörande steg för att visa hur han kände för Natalia.
Gabriel Linsén uttrycker sin kärlek i toner
Den Boreniuska trädgården var underbar med sina äppelträd, syrener, blommor och bärbuskar. En vacker sommardag (år 1868 eller 1869) satt Natalia i syrenbersån med sitt handarbete som hon brukade. Plötsligt sträckte Gabriel sin hand genom staketet i trädgården och gav Natalia en lapp. Det var manuskriptet till hans nya komposition ”Vill du komma med mig”. Också innan detta hade Gabriel tillägnat Natalia två sånger han hade tonsatt, ”Vallgossen” och ” Stilla mitt hjärta”. Gabriel hade kommit på ett sätt att visa sin kärlek för Natalia-med sin egen musik.
….
….Kuva: Gabriel Linsén soittaa viulua Vuorikadun talon salissa 1900-luvun alussa. Kuvalähde Finna.fi, Museovirasto.
..
Bild 1. Gabriel Linsén spelar violin i salongen i huset på Berggatan. Bildkälla Finna.fi, Museiverket
….
….No, kyllähän Natalia tahtoi ”lähteä hänen kanssaan”. Tosin Natalian isä rovasti Ferninand Borenius ja Natalian vanhin sisar Lilli eivät pitäneet ajatuksesta, että Natalia menisi naimisiin musiikinopettaja-säveltäjän kanssa. He olivat varmoja, ettei Gabriel voisi taata kovin kummoista toimeentuloa Natalialle. Natalian tytär Maria Linsén kirjoittaa 1950-luvulla julkaistussa artikkelissaan “Den Gamla Gården” Natalian sanoneen, että hänen isänsä ja sisarensa ennustivat hänelle hankalaa ja murheellista elämää. Varoittelusta huolimatta Natalia piti päänsä, sillä hän oli rakastunut.
Natalia ja Gabriel menivät pian kihloihin ja heidän avioliiton solmimista juhlittiin joulukuussa vuonna 1872 Boreniuksen talossa eli Natalian lapsuudenkodissa Vuorikadulla. Natalia oli tuolloin 28-vuotias eli kypsässä naisen iässä.
Natalia kuvailee tyttärelleen Marialle, miten Vuorikadun talo valaistiin upeasti kristallikruunuilla, joissa oli paljon kynttilöillä. “Kynttilöitä aseteltiin esille kaikkialle runsaasti, jopa oven yläpuolelle.” Tuohon aikaan taloissa ei ollut vielä sähköä tai öljylamppuja. Elävän tulen käyttö oli ikävä kyllä myös yleinen syy tulipalojen syttymiseen. Tällä kertaa kaikki meni hyvin. Häitä juhlittiin kaksi päivää.
Suuria rikkauksia ei avioparin tielle tullut, mutta Natalia ja Gabriel elivät yhdessä onnellisen elämän, kirjoittaa heidän Maria-tyttärensä. Häiden aikaan Natalian vanhimmat veljet olivat jo menneet tahoillaan naimisiin ja muuttaneet pois Vuorikadun talosta.
Tarina ompelukoneesta
Natalialla oli Porvoon ensimmäinen ompelukone, ja tähän liittyy pieni puolison valintaan liittyvä tarina. Natalia hankki ompelukoneen asuessaan vielä Vuorikadulla lapsuuskodissaan. Hän hurruutteli koneellaan siinä määrin, että Henrik-veli totesi, “ettei ikinä mene naimisiin naisen kanssa, joka ompelee!”. Tähän puolestaan Natalia totesi, “ettei ikinä mene naimisiin miehen kanssa, joka soittaa koko ajan viulua”. Sanomatta paras. No, miten sitten kävikään? Natalia avioitui viulunsoittajansa kanssa ja Henrik puolestaan meni naimisiin ahkerasti ompelevan naisen kanssa. Tarkkaa ajankohtaa Natalian ompelukoneen hankkimiselle ei ole tiedossa, mutta se tiedetään että, ompelukone oli ahkerassa käytössä. Koska ensimmäisiä ompelukoneita, Singer-merkkisiä, myytiin Porvoossa vasta vuodesta 1884 alkaen (s. 287 Porvoon historia), Natalian kone lienee hankittu toisesta kaupungista tai kaupungissa käyneeltä kauppiaalta.
Natalia ja Gabriel saavat kolme lasta
Naimisiin mentyään (joulukuussa 1872) Natalia ja Garbiel Linsén asettuivat asumaan vuokralle Kirkkokadun ja Koulukujan kulmaan kauppias Adolf Orrmannin taloon (kuva 1). Talo sijaitsee edelleen tuomiokirkon pohjoispuolella olevan Kirkkotorin kupeessa, ns. itäisen kaupunginosan alareunassa.
Porvoon tuomiokirkon lähialueelle sijoittuivat kirkon hallinnolliset rakennukset kuten Tuomiokapituli sekä kirkon työntekijöiden asuntoja. Tuomiokirkolta nähden itäiseen mäkeen rakentunutta kaupunginosaa kutsuttiin 1800-luvun jälkipuoliskolla ”yläkaupungiksi”. Sen kallioiselle mäenrinteelle oli noussut taloja ilman suurempaa suunnittelua ja usein myös ilman virallisia lupia. Alueella asui kaupungin vähäosaisimpia asukkaita. Natalia kuvasi erityisen mielellään yläkaupungin seutua ja kuviin ikuistui myös alueen asukkaita, varsinkin lapsia.
..
Och visst ville Natalia ”komma med honom”. Natalias far, prost Ferdinand Borenius och hennes syskon, tyckte visserligen inte om tanken att Natalia skulle gifta sig med en musiklärare och tonsättare. De tvivlade på att han skulle kunna försörja henne. Maria Linsén skriver i sin uppsats ”Den gamla gården” (publicerad på 1950-talet), att de förutspådde ett ”mödosamt och bekymmersamt liv”. Trots varningarna stod Natalia på sig eftersom hon var förälskad i Gabriel.
Natalia och Gabriel förlovade sig inom kort och bröllopet firades i två dagar i december 1872. Natalias äldre bröder hade också redan gift sig och flyttat ifrån huset på Berggatan. Natalia hade uppnått ”en mogen kvinnas ålder” vid tidpunken för giftermålet. Hon var 28 år gammal. Natalia beskriver för dottern Maria hur vackert upplyst huset på Berggatan var på bröllopsfesten. Det var kristallkronor med många ljus som utgjorde den sköna belysningen. Ljus fästes överallt , även ovanför dörrarna. På den tiden fanns det ännu inte elektricitet eller oljelampor. Användningen av eld var tråkigt nog även en vanlig orsak till att det uppstod eldsvådor.
Det kom inga stora rikedomar i budparets väg, men de levde ett lyckligt liv tillsammans, skriver dottern Maria.
Berättelsen om symaskinen
Natalia ägde den första symaskinen i Borgå. Till detta hör en liten berättelse som har att göra med valet av gemål. Natalia skaffade symaskinen när hon ännu bodde i sitt barndomshem. Hon sydde mycket och symaskinen surrade och förde oljud. Så till den grad att brodern Henrik konstaterade att han aldrig gifter sig med en kvinna som syr! På detta svarade Natalia att hon aldrig gifter sig med en man som spelar violin. De fick båda två äta upp sina ord. Natalia gifte sig nämligen med en man som spelade violin och Henrik med en kvinna som var en flitig sömmerska.
Natalia och Gabriel får tre barn
Efter bröllopet i december 1872 bosatte sig Natalia och Gabriel Linsén i ett hus i hörnet av Kyrkogatan och Skolgatan. De bodde på hyra och huset ägdes av köpman Adolf Orrman ( Bild 1). Huset finns fortfarande på den norra sidan av Domkyrkan invid Kyrkotorget.
….
….Kuva: Saadakseen parhaan näköalan kuviinsa, Natalia kapusi kameroineen mm. Porvoon tuomiokirkon kellotorniin ja Näsin kivelle. Kuvan oikeassa alareunassa Adolf Orrmannin talo, jossa Natalia ja Gabriel Linsén asuivat vuokralla joulukuusta 1872 alkaen. Taaempana vaaleassa kivirakennuksessa toimii edelleen tuomiokapituli. Kuva Natalia Linsén, todennäköisesti 1890-luvun lopulta. Lähde: Porvoon Museo.
..
Bild 2. Adolf Orrmans hus nere till höger. I detta hus bodde Natalia och Gabriel Linsén från och med december 1872. Längre bak på bilden i den ljusa stenbyggnaden är fortfarande Domkapitlet verksamt. Foto Natalia Linsén, taget troligtvis på slutet av 1890-talet. Natalia hade klivit upp med kamera och allt på Borgå Domkyrkas klockstapel för att ta denna bild. Källa: Borgå Museum ….
….Talvella 1873-1874 Natalian ensimmäisen raskauden ollessa viimeisillään kaupungissa riehui rokko, josta Linsénin perhetuttu Fredrika Runeberg kirjoitti kirjeessään 27.1.1874 pojalleen kuvanveistäjä Walter Runebergille:
”Uudessa kaupungissa tuntuu rokko laantuneen, ei yhtään tapausta muutamaan viikkoon. Yläkaupungissa siinä talossa, jossa Linsénit asuvat, on kuudesta sairastuneesta neljä kuollut. Nattu on muuttanut kotiin Boreniuksille (Vuorikatu) synnyttääkseen siellä”. - Fredrika Runeberg, 1874.
Lähde Sadan Vuoden Kuvat, (alkuperäinen lähde Allardt Edelund Kari 1971, s. 418-419).
Perheen ensimmäinen lapsi Karl Gabriel syntyi 28.1.1874 hieman yli vuoden päästä häistä. Anna Maria syntyi 5.2.1876 ja Henrik Wilhelm vuonna 1878 (päivämäärä ei tiedossani). Lapset syntyivät siis kahden vuoden välein, Natalian ollessa 30-34 -vuotias.
..
I slutskedet av sin första graviditet, vintern 1873-1874, härjar smittkopporna i Borgå. Fredrika Runeberg, familjebekant till Linsénerna, skrev i sitt brev till sonen, skulptören Walter Runeberg 27.1.1874, att smittkopporna verkade ha gett med sig och att det inte fanns ett enda nytt fall på några veckor. Hon skrev också att det hade dött fyra av sex smittade i huset där Linsénerna bodde i den övre delen av staden. Och att ”Nattu” hade flyttat hem till Boreniusarna på Berggatan för att föda.
Familjens första barn, Karl Gabriel, föddes 28.1.1874, lite över ett år efter bröllopet. Anna Maria föddes 5.2.1876 och Henrik Wilhelm år 1878 ( jag känner inte till exakt datum). Barnen föddes med två års mellanrum, då Natalia var 30-34 år gammal.
….
….Kuva: Perhepotretti Linsénin perheestä. Kuvassa Gabriel, Henrik Wilhelm, Anna Maria ja Karl Gabriel ja Natalia Linsén. Kuvauksen ajankohta 1890-luvun alkupuoli. Kuvaaja Natalia Linsén. Lähde: Finna.fi (Museovirasto). ..
Bild 3. Familjeporträtt av familjen Linsén. Gabriel, Henrik Wilhelm, Anna Maria, Karl Gabriel och Natalia Linsén på bilden. Fotografiet taget på början av 1890-talet av Natalia Linsén. Källa: Finna.fi (Museiverket).
….
….Kuva. Natalian ottama hauska kuva aikuisesta pojastaan Karl Gabriel Linsénistä ja tämän pojasta Björnistä. Lähde: Åbo Akademin arkistokokoelma, Sibelius-museo. Kuvelähde Finna.fi (Museovirasto)..
Bild 4. En skojig bild av den vuxna sonen Karl Gabriel Linsén och hans son Björn. Tagen av Natalia. Källa: Åbo Akademis arkivsamling, Sibelius-museet. Bildkälla: Finna.fi (Museiverket)….
….Kuva Natalian ja Gabrielin tytär Maria Linsén viisitoistavuotiaana vuonna 1891. Kuva: Natalia Linsén. Kuvalähde Finna.fi (Museovirasto)..
Bild 5. Natalias och Gabriels dotter Maria Linsén, femton år gammal år 1891. Bild: Natalia Linsén. Bildkälla: Finna.fi (Museiverket)….
….
Natalian tytär Maria Linsén (kuvassa) eli hyvin pitkän elämän. Maria syntyi vuonna 1876 aikakautena, jollloin Suomi oli vielä osa Venäjän suurruhtinaskuntaa. Maria kuoli vasta 90-vuoden iässä vuonna 1966 itsenäisessä Suomen valtiossa. Hän asui ja työskenteli Porvoossa pankin kassanhoitajana. Suomi kävi läpi suuria muutoksia hänen elämänsä aikana. Vuonna 1946/1950 julkaistiin Marian kirjoittamat muistelmat elämästä Vuorikadun talosta, “Den Gamla Gården”. Se kertoo sekä hänen äitinsä Natalian lapsuusajasta että Linsénien oman perheen elämästä talossa. Kerronta valaisee samalla porvoolaista seuraelämää ja perheiden välisiä tuttavuuksia 1800-vuosisadan jälkipuoliskon Porvoossa. Linkki kirjoitelmaan on blogin lopussa.
Natalian panosti hyväntekeväisyystyöhön
Vielä 1800-luvun lopulla varsinkin tyttöjen ja vähävaraisten lasten koulujen ylläpito oli pitkälti yksityisten lahjoitusten ja hyväntekeväissyhdistysten varassa. Ei katsottu, että kunnan tehtäviin kuului ottaa vastuuta koulutuksen tai edes terveydenhuollon tarjoamisesta kuntalaisille. Natalia ja hänen sisarensa Lilli olivat itse käyneet lapsena viisi vuotta yksityistä tyttöjen koulua.
Aikuisena Nataliasta tuli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja toimija Porvoon hyväntekeväisyystyössä. Tähän tehtävään hänen yhtenä esikuvana oli ehkä oma äiti Gustava. Sairaskodin johtokunnassa Natalia toimi 25 vuotta ja merkittävän hyväntekeväisyysyhdistyksen “Rouvasväenyhdistyksen” puheenjohtajana hän toimi 19 vuotta. Natalia edusti yhdistystä myös valtakunnallisessa hyväntekeväisyysyhdistysten keskuskomiteassa. Rouvasväenyhdistys tuki ja mahdollisti köyhien lasten koulunkäynnin, avusti porvoolaisia köyhiä perheitä ja ylläpiti sairaskoteja. Porvoon historian kirjasta löytyy merkintä, että yhdistys “avusti kuukaudessa 55 porvoolaista köyhää perhettä”. Toiminnalla oli siis hyvin merkittävä rooli vähäosaisten perheiden ja ihmisten selviytymisessä tuon ajan yhteiskunnassa. Yhdistyksen aikaisempia puheenjohtajia olivat olleet mm. Fredrika Runeberg ja ja Rouva Askolin. Kauppaneuvos Askolin oli kolmesti aviossa, eikä lähde kerro tarkemmin johtajan etunimeä (selvityksen paikka!).
Natalian panostaminen hyväntekeväisyystyöhön on kunnioitettavaa, varsinkin kun Natalian ja Gabrielin omakaan perhe ei kuulunut kaupungin rikkaimpiin. Perheen toimeentulon sanotaan olleen niukkaa. Lapsiaan Natalia kuitenkin neuvoi, ettei saa valittaa. Tarkalleen ottaen hän totesi “ettei saa olla kuin vaikeroiva kaiku muistojen laaksossa”. Maria kirjoittaa Vuorikadun kodin muistelmissa, “Den Gamla Gården”, miten Natalia äitinä tuki, auttoi ja rakasti. Elämä kotitalossa Vuorikadulla ei Marian mielestä tuntunut arkiselta ja se, mitä perheeltä varallisuudessa puuttui, korvattiin läheisyydellä.
Natalian sarkastinen huumorintaju
Marian mielestä Linsénin perhe oli samaan aikaan peruspessimistinen ja peruspositiivinen. Natalia kuulemma viljeli mielellään sarkastista huumoria. Hänen huumorinsa ja muutenkin suorasukaisuutensa pilkahtelee siellä täällä löytämissäni aineistoissa. Reipasta otetta ja suhtautumista elämään varmasti tarvittiinkin. Maria kertoo äitinsä Natalian kuvailleen itseään seuraavasti (käännös ruotsinkielestä)
“Jag är som en “Jag är som en fjäder. Jag kan tryckas ner till jorden, men bäst det är så fjädrar jag upp igen.”
”Olen kuin höyhen. Minut voi painaa alas maahan. Mutta yhtäkkiä nousen jälleen jousen lailla.“
- Natalia Linsén
Natalia oli monella tapaa 1800-luvun jälkipuoliskolla naisen roolimalleja rikkova persoona. Olipa hän hakenut työpaikkaa Kiialan kartanon viinanpolton valvojanakin edellisen tarkastajan kuoltua, jo ennen kuin paikka oli edes tullut auki. Nataliaa ei valittu tehtävään ja yhtenä syynä tähän uumoillaan hänen väärä sukupuolensa. (Porvoon kaupungin historia 3:2). Natalia käytti musiikillisia taitojaan johtamalla kuoroa.
Vuonna 1878 Natalia matkusti norjalaisen valokuvaaja Diehlin oppiin Viipuriin tehdäkseen valokuvaamisesta itselleen ammatin. Perheen lapset olivat Natalian Viipuri-vuosien 1878-1888 aikaan 9-13 vuoden ikäisiä. Olivatko lapset mukana Viipurissa, asuiko Natalia Viipurissa yksin vai kaupungissa asuvan veljensä perheen kanssa? Entä kuinka kauan Natalia viipyi Viipurissa ja, miten yhteydenpitoa kotipuoleen hoidettiin? Näissä teemoissa riittää vielä selvitettävää.
Vuonna 1888 Natalian palattua Viipurista hän pääsi muuttamaan Gabrielin ja lastensa kanssa Boreniuksen taloon eli omaan lapsuudenkotiinsa Vuorikatu 9:ään (nyk. 11). Natalialle rakennettiin talon yläkerrokseen oman valokuvausateljée, joka oli Porvoon ensimmäinen ammattimaisesti johdettu vakituinen alallaan. Tästä aikakaudesta voitte lukea Natalia valokuvaajana -osiosta.
Linsénien muutettua Vuorikadulle “Boreniuksen taloa” alettiin kutsua ”Linsénin taloksi”, vaikka eipä Gabriel Linsén ollut talon omistaja eikä perijä. Yhtenä syynä talon uudelleen nimeämistä Linsénin taloksi (Maria kirjoittaa) pidettiin sitä, että Natalian sisko Lilli Borenius, joka talon oli perinyt, asui edelleen piharakennuksessa, mutta ei enää näyttäytynyt ihmisille. Gabriel harmistui, että ihmiset luulivat hänen omineen ja nimenneen talon omalla nimellään. Gabriel olikin tokaissut, että hän “aikoo kirjoittaa kohta lehteen ettei talo ole hänen, eikä hän tahdo sitä omia Boreniuksilta!”
..
Natalias dotter Maria Linsén (på bilden) levde ett mycket långt liv. Hon föddes år 1876 under en tidsperiod då Finland ännu var en del av Rysslands storfurstendöme. Hon dog 90 år gammal år 1966, i den självständiga staten Finland. Maria Linsén arbetade i Borgå som bankkassör.
Natalias satsade på välgörenhetsarbete
Ännu på slutet av 1800-talet var speciellt flickskolorna och de skolor som de mindre bemedlade barnen gick i, beroende av privata donationer och välgörenhetsföreningar. Det ansågs inte vara kommunens sak att ansvara för invånarnas skolning och hälsovård.
Natalia gjorde som vuxen en stor insats inom välgörenhetsarbetet i Borgå och inverkade därigenom aktivt på samhället. Hennes egen mor Gustava var säkert en förebild i detta avseende. Natalia var medlem i Sjukhemmets direktion i 25år. Hon var även ordförande för Fruntimmersföreningen, som idkade välgörenhet, i 19 år. Natalia representerade även Fruntimmersföreningen i den landsomfattande centralkommittén för välgörenhetsföreningar. Föreningen bl.a stödde och möjliggjorde fattiga barns skolgång, bistod mindre bemedlade familjer och upprätthöll sjukhem. I boken om Borgå historia står det att föreningen bistod 55 Borgåfamiljer i månaden. Fredrika Runeberg och Fru Askolin hade bland andra fungerat som ordförande för föreningen.
Natalias insats i välgörenhetsarbetet är aktningsvärt med tanke på att hon och Gabriel inte själva hörde till de rikaste i staden. Familjens levebröd sades vara knappt men Natalia varnade barnen för att klaga. Dottern Maria skriver i uppsatsen ”Den gamla gården” att Natalia avrådde barnen från att vara ” det suckande ekot i minnets dal”. Livet i hemmet på Berggatan kändes inte vardagligt trist enligt Maria, och det som familjen saknade i välstånd ersattes med ömhet. Maria skriver att Natalia var en mor som stöttade, hjälpte och älskade sina barn.
Natalias sarkastiska sinne för humor
Maria skriver i sin berättelse att den Linsénska familjen var pessimistisk och positiv på samma gång. Natalia sades ha ett sarkastiskt sinne för humor. Det kommer fram ibland i det material jag läst att hon hade glimten i ögat och var rak på sak. En käck inställning till livet behövde säkert ofta. Maria berättar att hennes mor beskrev sig själv såhär:
Natalia var på många sätt en person som bröt mot sin tids kvinnoroller. Hon hade sökt jobbet som övervakare av brännvins brännandet på Kiala gård efter att den tidigare inspektören hade dött. Detta innan platsen ens hade lediganslagits. Natalia valdes inte till uppgiften, uppenbarligen på grund av att hon var kvinna (Borgå stads historia 3:2). Natalia ledde även en kör och fick på så sätt använda sig av sin musikaliska begåvning.
År 1877/1888 reste Natalia till Viborg för att studera fotografering för den norska fotografen Diehl. År 1888 kom Natalia hem från Viborg och flyttade till sitt barndomhem, det Boreniuska huset på Berggatan 9 (numera 11), tillsammans med sin familj. Det byggdes en egen fotograferings atelje´ åt Natalia i övre våningen. Ateljén var den första yrkesmässiga i sitt slag i Borgå och hade en permanent adress.
Efter att Linséns flyttat till Berggatan började ”det Boreniuska huset” kallas för det ”Linsénska huset”. Detta trots att Garbriel varken var ägare eller arvtagare till huset. Maria skriver att husets nya namn, ”det Linsénska huset” , berodde på att den egentliga arvtagaren, Natalias syster Lilli Borenius, inte längre visade sig bland människor fast hon ännu bodde i gårdsbyggnaden. Gabriel förargades över att folk trodde att han hade tagit gården i beslag och gett den sitt eget namn. Han hade sagt att han ”snart kommer att skriva i tidningen att huset inte är hans och att han inte vill ta det ifrån Boreniusarna!”.
….
Kuva: Linsénin perhettä ja sukua Vuorikadun talon salongissa, kuva 1900-luvun alkupuolelta. Oikealla Natalia Linsén ja hänen miehensä Gabriel pöydän vasemmalla puolen. Vasemmassa reunassa heidän poikansa Karl Linsén ja hänen oikealla puolella Maria Linsén (istumassa). Perheen musikaalisuudesta kielivät flyygeli ja kitara. Mutta, kuka on kitaraa soittava lapsi, entä taustalla seisova nainen? Karlin poika ja vaimo? Oikealla pöydällä olevasta narsista voisi päätellä, että kuva otettu keväauringon paistaessa. Lähde Finna.fi, Museovirasto.
..
Bild 7. Familjen Linsén och deras släktingar i salongen i huset på Berggatan, bilden från början av 1900-talet. Till höger Natalia Linsén och Gabriel ( vid bordet till vänster). Till vänster sonen Karl och dottern Maria Linsén (sittande). Månne pojken som spelar gitarr är Karls son och är det hans fru som står i bakgrunden? Av narscissen på bordet att döma, kunde man anta att det är vårsolen som skiner. Flygeln och gitarren skvallrar om musikaliteten som fanns i familjen. Källa: Finna.fi, Museiverket
….
….
Tytär Maria Linsén kuvailee kirjoituksessaan “Den Gamla Gården” perheen elämää talossa eloisaksi ja päivien olleen täynnä musiikkia. Gabriel soitti viulua useita tunteja päivässä ja musiikkioppilaita kulki ovesta sisään ja ulos. Natalia ja Gabriel musisoivat yhdessä pianoa soittaen. Talossa oli edelleen hohtoa, aivan kuten Boreniuksen aikaan!
Mikäli tahdot kirjoittaa, kommentoida tai antaa lisätietoa aiheesta, olethan yhteydessä sähköpostilla tai kirjoittamalla alla olevaan kenttään?
Käytettyjä lähteitä ja lisätietoa aiheesta voi lukea seuraavista lähteistä:
- Geni.com
- Sadan vuoden kuvat. Valokuvausta Porvoossa 1844-1940. Merja Herranen, ja toimitus Marketta Tamminen. Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro 5.
- Kirjoitelma Maria Linsén Den Gamla Gården (1950)
- Kirja: Porvoon kaupungin historia 3:2
..
Natalias och Gabriels dotter Maria Linsén skriver i sin uppsats ”Den gamla gården” att dagarna var fyllda av musik och att det var livligt i huset. Gabriel spelade violin många timmar om dagen och musikelever kom och gick genom dörren. Natalia och Gabriel musicerade tillsammans, de spelade piano . Samma glansdagar sågs ännu i huset som på Boreniusarnas tid!
Om du vill kommentera eller bidra med mera information om ämnet, ta kontakt via e-post eller skriv ett meddelande på kommentarsfältet nedan!
….